Kesäkeskeytys on yksi opettajan työn kiistämättömistä eduista.
Opettajan työssä on paljon sellaista, mitä moni ei huolisi omalle kohdalleen, mutta pitkä kesäloma kelpaisi melkein kaikille. Ja se sanotaan ääneen opettajalle. Ehkä samaan hengen vetoon vielä herätellään mielikuvaa siitä, että opettajan elämä on muutenkin etuoikeutettua, kun on lyhyet päivät ja pitkät kesälomat.
Opettajasta saattaa tuntua, että samalla huiskautetaan menemään arvostus tehtyä työtä kohtaan, eikä edes ymmärretä, miten paljon työtä opettaja tekee niiden pidettyjen oppituntien valossa lyhyiden päivien ulkopuolella.
Opettajalle tulee tarve selittää, miten vaativaa työ oikeasti on ja miten paljon ylityötä on tullut tehtyä. Ja sitten päästään siihen, että tässä ollaan jäämässä ”ansaitulle kesälomalle”.
Varmasti onkin niin, että opettajan työssä on sellaista intensiivisyyttä, että pidempi tauko kesäisin on monelle ihan oikeasti jaksamisen ehto. Opettaja on usein antanut vuoden aikana totta vieköön kaikkensa muiden kasvun tukemiseen. Moni opettaja lataa paitsi akkuja myös ammatillista työkalupakkiaan keskeytyksen aikana.
Mutta jotenkin silti korvaani särähtää tuo ”ansaittu kesäloma”.
Kesä tulee huonollekin opettajalle.
Jään ihan vaan virkaehtosopimuksen mahdollistamalle kesätauolle. En ole sitä välttämättä henkilökohtaisesti ansainnut. Jäisin tauolle, vaikka olisin opettanut edellisen vuoden surkeasti, panostamatta, ihan vasemmalla kädellä. Ei opettaja myöskään saa yhtään ylimääräistä lomapäivää (tai muuta korvausta) erinomaisesti hoidetuista työtehtävistä tai erityisen paljon työtä teettävien oppilaiden, ryhmien tai kurssien opettamisesta.
On paljon sellaisia ammatteja, joissa töitä tehdään paljon, suurella sydämellä, ilman ylityökorvauksia tai huikeita liksoja. En mitenkään pysty asettamaan itseäni siihen asemaan, että verrattuna muihin ammattiryhmiin, minä opettajana aivan erityisesti ansaitsen pitkän kesäloman, johon muilla ei ole pääsyä. Haluan arvostaa muidenkin työtä. Varmasti muissakin ammateissa on kuormittavuutta, jota minä en ymmärrä edes arvostaa. Varmasti muukin moni hyötyisi pidemmästä palautumisesta ja kesäopiskeluista. Varmasti moni muukin on tehnyt korvauksetta ylitöitä, joita ei voi koskaan pitää vapaina.
Ja tietysti on niitäkin ammattiryhmiä, joilla luulen olevan paremmat edut kuin minulla, vaikka en ihan ymmärrä miksi.
Eiköhän tää oo ihan sopimuskysymys?
Virkaehtosopimukset ja edut vaan nyt ovat eri ammateissa erilaisia, enkä mitenkään jaksaisi loman kynnyksellä yrittää edes ajatella sitä, missä suhteessa ne ovat oikeudenmukaisia ja perusteltuja ja missä suhteessa ei. En siis haluaisi perustella ja oikeuttaa oman lomani alkamista tästä näkökulmasta, vaikka tiedänkin, että on hyviä perusteita sille, miksi opettajan kesäkeskeytys ei ole kohtuuton etu.
Oon niin piipussa, että kyllä tää loman on vaan ihan pakko…
Ansaitun kesäloman korostaminen on toisestakin suunnasta vähän ongelmallista.
Onko siinä kuitenkin vähän sellainen ajatus, että lomalla ei voi olla hyvällä omallatunnolla, ellei sitä ennen ole suoritettu niin, että on lomansa varmasti ansainnut? Tiedän, että kaikki eivät kompastu tähän, mutta opettajat ovat keskimäärin aika tunnollista väkeä.
Kun tämä ajatus näin kevään kiireisten viime viikkojen kohdalla tulee vastaan, opettajan on helppo sortua siihen, että omaa ryytymistä ja ylityöllistettynä olemista korostetaan, jotta lomalle on sitten helpompi jäädä ennen muita, puolison ja tuttavien vielä vasta odotellessa kesälomaa. Minusta se on vähän hankalaa, vaikka syyllistyn siihen itsekin. Luulen, että sitä on ikävä kuunnella.
Joku tunnollinen opettaja saattaa myös kokea, että lomalla ei sitten voi olla ainakaan koko aikaa ihan hyvällä omallatunnolla. Pitää ainakin lukea ammattikirjallisuutta, kouluttautua ja seuraavan vuoden sisällöt suunnitella. Nämä ovat hyviä asioita lomallakin, jos niihin on käytettävissä energiaa, intoa ja iloa. Mutta vähän epäilen, että niihin joskus koetaan velvollisuutta, koska se tekee pitkän loman edun helpommaksi ottaa vastaan.
En halua jäädä ”ansaitulle kesälomalle” vaan opettajan upealle erikoisluksuslomalle!
Jos joku toivottaa minulle ”ansaittua kesälomaa”, haluan kuulla sen oikein. Ehkä yritetään sanoa, että opettajan työ on arvokasta tai ehkä yritetään todeta yhdessä, että on tässä vuoden aikana jotain saatu aikaiseksikin. Lomaa en kuitenkaan varsinaisesti halua ajatella näin. Haluan jäädä ihan vaan pitkälle lomalle, koska se nyt sattuu olemaan tässä ammatissa mahdollista. En nyt erityisesti halua arvioida suoritustani ja ansaita lomaa.
Ehkä jopa haluan ajatella, että onhan tämä vähän luksusta ja että olkaa vaan kateellisia, jos haluatte! Pitkä loma on ihan oikea etu, eikä vain välttämätön korvaus työn muusta mahdottomasta kuormittavuudesta. Silti opettaja saa nauttia lomasta ihan hyvällä omallatunnolla.
- Tähän ajatukseen mahtuu iloisuus ja kiitollisuus ja myös muiden työn arvostaminen. Tämä on hyvää; soisin tämän sinullekin!
- Siihen mahtuu ajatus siitä, että olen tosiaan väsynyt työstä ja tarvitsen lepoa. Kuinka onnellista, että saan levätä!
- Siihen mahtuu omien tarpeiden kuunteleminen ja omien kiinnostusten seuraaminen. Siihen mahtuu tilan raivaaminen sille, mikä on tärkeää, mutta jää arjessa sivuun.
- Siihen mahtuu arvostus omaa työtä kohtaan ja halu kerätä voimia ja joskus tietoa ja taitoakin seuraavan vuoden hyvään työhön.
Ihanat, arvokasta työtä tekevät opettajat,
toivon teille ja itselleni rentoa, palauttavaa, nautinnollista ja yleellisen pitkältä tuntuvaa kesälomaa!
Ajattelen siis opin 