Minulla on huomenna syksyn ensimmäinen työpäivä opettajana.
Pieni välimatka omaan arkeen kirkastaa joitain kohtia omasta työstä.
- Aloitan yhteistyön 130 opiskelijan kanssa. Lisäksi tulevat kollegat ja muu koulun väki. Ihmisiä, tarpeita ja odotuksia on paljon.
- Kalenteri on välittömästi aivan täynnä ja jo ensimmäinen päivä menee yo-kirjoitusten vuoksi minuuttiaikataululla.
- Työtehtävät vaihtelevat lukuisten minuskuukkeleiden pikkuasioiden hoitamisesta keskimatkan suunnittelun kautta moniulotteisten pedagogisten ja yhteiskunnallisten päämäärien hahmottamiseen ja tavoittelemiseen.
- Suuri osa työstä on tulevan ennakointia, joten rajaaminen on vaikeaa. Ajattelen työasioita aamulla suihkussa. Samasta syystä teen töitä ennen virallista ensimmäistä työpäivää.
Todennäköisesti solahdan virtaan nopeasti ja kaikesta tästä tulee taas itsestään selvää.
Oletan, että myös näitä kokemuksia on tiedossa:
- Mikään ei junnaa mahdottomasti. Asiat tulevat tehdyksi, tunnit ja kurssit pidetyiksi, eikä tämä riipu omasta mielialasta tai aikaansaavuudesta.
- Lähes joka päivä tapahtuu jotakin ajatuksia herättävää. Usein se on keskustelu oppitunnilla tai niiden välissä, joskus oppiaineeni sisältöihin liittyvä oivallus tai pienen pedagogisen kokeilun toteuttaminen.
- Näen joka päivä ympärilläni iloisia ilmeitä, rohkaisua, auttamista, huumoria, ystävyyttä, rakastumista, unelmien löytämistä ja tulevaisuuden toivoa. Toki muutakin, mutta myös näitä.
- Nautin siitä, että olen työssä, jossa voi olla luova ja kriittinen ja jota voi aina kehittää eteenpäin. Yritän samalla pitää kiinni hyvistä käytännöistä ja välttää keksimästä pyörää aina uudelleen ja uudelleen.
Opettajan työ on monella tavalla paineista ja monella tavalla rikasta. On ihan hyvä palata sitä tekemään.
Hyvää työpäivää!
Ajattelen siis opin 