Oppimisen vallankumousta on kuulutettu sen ajan, mitä olen alalla ollut ja oletettavasti pidempääkin. Ajatus vallankumouksesta kiehtoo, koska siihen liittyy niin paljon toivoa ja lupauksia. Kun vanha voidaan heittää pois, päästään hiertymistä ja harmistuksista, katsotaan uudesta näkökulmasta ja ratkotaan uusia ongelmia. Tuntuu hyvältä olla edelläkävijöiden ja uudelleen ajattelijoiden joukossa.
Vallankumousta seuraa kuitenkin helposti kaaos. Kestää aika pitkään ennen kuin mikään toimii kunnollisesti. Jotta sitä jaksaa, täytyy vakuuttua siitä, että hinta kannattaa maksaa. Siihen tarvitaan mielikuvia nykyisistä epäkohdista, koulutuksen kestämättömyydestä, huonoista, jämähtäneistä opettajista, opiskelijoiden kurjasta kohtelusta ja monenlaisista oppimisen hankaluuksista.
En ole vallankumousihmisiä.
Etsin muita mielikuvia opetuksen kehittämisestä puhumiseen.
Minua viehättää ajatus hitaammin etenevästä muutoksesta, taitojen vähittäisestä hiomisesta, kokeilusta, säätämisestä ja luovuudesta. Monien taitavien opettajien kohdalla kehittymisessä on vallankumousten masinoimisen sijasta kysymys jonkinlaisesta pedagogisesta käsityöläisyydestä.
- Käsityöläisyydessä luovuus yhdistyy taitojen hiomiseen. Ketään ei tarvitse kumota tai osoittaa vääräksi, koska vaikuttaminen perustuu laatuun ja oivaltavuuteen.
- Sellaiseen, mikä ei toimi, ei tarvitse jäädä kiinni, mutta kaikkea vanhaa ei tarvitse heittää ulos kerralla. Pikemminkin suhde aiempiin mestareihin on usein arvostava.
- Muutos tekemisen tavoissa voi olla asteittaista tai rajusti kokeilevaa, mutta tavoite on sama: oppia työstä ja kehittää sen pohjalta kädenjälkeä paremmaksi.
- Kaikille on selvää, ettei ole yhtä ainoaa tapaa tehdä tai yhtä ainoaa tavoiteltavaa tulosta. Materiaali ja tekijän yksilölliset taidot on otettava jokaisessa työssä huomioon. Silti mikä tahansa ei toimi, vaan laadukas työn jälki on helppo tunnistaa.
Käsityöläisyys tuntuisi kuvaavan vallankumousta paremmin tuntemiani ja ihailemiani opettajia sekä omaa kasvuani opettajaksi ja opettajana. Se on myös realistinen ja inhimillinen kuva opettajuudesta. Sen varassa voin tehdä työtä monenlaisina päivinä ja monenlaisin voimavaroin.
Tänään en edes jaksaisi tehdä vallankumousta,
mutta jotain pientä voisin ehkä vähän nakutella paremmaksi…
***
Ajattelen siis opin 